ILOVOIMALA

MIKÄ ON ILOVOIMALA?

Tmi Ilovoimalan ydinajatuksena on ohjata ihmisiä löytämään oma sisäinen ilovoimalansa, se omannäköinen elämänpolku, jolla kulkeminen tuntuu aidosti mielekkäältä ja hyvältä. Sellainen oma polku, jolla pystyy säilyttämään tasapainonsa silloinkin kun elämä vähän heiluttelee. Avuksi etsintään on tarjolla luovuusvalmennusta, reikikursseja, hoitoja ja henkilökohtaista ohjausta.

MITEN LÖYSIN OMAN ILOVOIMALANI?

Kaikki minulle tapahtuneet asiat ovat olleet jälkeenpäin ajatellen tarpeellisia. Nimeni on Sari Sutela ja alkuperäiseltä koulutukseltani olen metsätalousinsinööri. Valmistumiseni aikoihin vuonna 1993 elettiin kuitenkin syvimpiä 90-luvun lamavuosia, enkä onnekseni koskaan saanut sellaista työtä, johon minut oli koulutettu. Sanon näin siksi, että elämä vei minut oppimaan elämää mitä erilaisimpiin työpaikkoihin ja työyhteisöihin. Nykyinen päivätyöni on toimistotyötä teollisuudessa, niin että voin kyllä sanoa että silläkin uralla on edetty, kun olen siirtynyt alkutuotannosta jatkojalostukseen…

Olin tehnyt tätä nykyistä työtäni jo jokusen vuoden, saanut viimeinkin opintolainat maksetuksi ja elämän suunnilleen mieleiseeni malliin – tai niin uskottelin itselleni – mutta silti jokin kasvava tyytymättömyys alkoi nousta pintaan. Tässäkö se elämä nyt on? TÄTÄKÖ se on sitten hamaan eläkeikään? Minulla meni silloin jonkin aikaa tajuta, että muutokset omaan elämään täytyy tehdä ihan itse, mutta onneksi sain ympäriltäni tarpeellista työntöapua. Työntöapu ilmeni sillä kertaa niin, että yhden henkisesti haasteellisen päivän jälkeen totesin saaneeni tarpeekseni ja päätin opiskella jotain muuta. Ihan mitä tahansa muuta.

Siinä vaiheessa elämääni olin kerinnyt hankkia jo joitain terveysongelmiakin, ja olin itse hyötynyt vaihtoehtoisista hoidoista, joten aloin tutkia niiden mahdollisuuksia ja aloitin opinnot vapaa-ajallani. Nämä opinnot johtivat minut muutamien hyvin antoisien opettajien luo, elämäni rikastui kuin itsestään uudenlaisilla näkökulmilla, ja eräänä päivänä tehdessäni sitä samaa työtä johon olin ollut lopen kyllästynyt, huomasinkin, että työnilo oli palannut!

Ällistyin. Kun tajusin, että mikään ulkoinen asia ei ollut muuttunut ja silti mikään ei ollut kuin ennen… Tein samaa työtä, samojen ihmisten ja asioiden kanssa samoilla menetelmillä, kotona oli sama mies ja samat koirat… Maailma oli muuttunut minun silmissäni, minun sisälläni. Olin ottanut itse vastuun omasta onnellisuudestani, alkanut elää sellaista elämää kuin koin itselleni mielekkäänä ja olin alkanut olla läsnä omassa elämässäni. Olin lakannut syyttämästä muita.

Muutama vuosi meni vielä asioita haudutellessa, mutta syksyllä 2005 käynnistin Ilovoimalan ihan oikeasti. Halusin jakaa saman ihmeen toisten sitä tarvitsevien kanssa. Olen edelleen päivätyössäni teollisuudessa, sillä koen että nämä kaksi työtä palvelevat toisiaan aivan loistavasti… Päivätyöni on toimistorutiineja ja kaiken kaikkiaan hyvin maadoittavaa. Luulen, että jos tekisin pelkkiä hoitoja, saattaisin helposti unohtaa todellisuuden nykyhetken työelämästä. Toisaalta työ Ilovoimalassa antaa perspektiiviä asioiden kohtaamiseen muussa työelämässä. Eivät kärpäset kasva niin helposti härkäsiksi… Että mikä siinä elämässä oli se tärkeä juttu?

Elämänopinnot jatkuvat, välillä on haastavampia jaksoja ja välillä huilitaan. Sen jälkeen kun itse löysin oman sisäisen ilovoimalani, olen kuitenkin saanut kohdata uudet asiat luottavaisin mielin.